Hai-Kanin tarina!    

- Hai-Kani jonka nimi oli ensin Kai-kani, tyttäreni kummi-sedän mukaisesti. Mutta se piti muuttaa kun totesimme että se onkin tyttö.

Pelastin Hai-kanin navetan nurkasta, jossa se oli seissyt tappo tuomion saaneena jo muutaman kuukauden. Sille heitettiin heiniä ja vettä jos joku muisti antaa. Se oli surkea näky, sen häkkiä ei oltu siivottu ties koska. Kysyinkin heti talon isännältä että miksi sitä ei ole hoidettu ja miksi ihmeessä se oli pimeässä nurkassa. Hän ilmeisesti toivoi että se olisikin jonain kauniina päivänä ollut kuollut, koska ei itse pystynyt lopettamaan sitä. Minähän kaappasin kanin aamutoimien jälkeen autoon ja vein kotio. Se pelkäsi ihmisiä ja luottamuksen synty olikin kovan työn takana.

Mutta Hai-kani tutustui Hemuliin ja niistä tuli hyvät ystävät.
Annoin sen juosta sisälläkin vapaana ja siitä näki kuinka onnellinen se oli kirmaillessaan ja ihmeellisiä loikkia tehdessään. Kesäksi teimme sille ulos häkin ja huomasin sen seurustelevan jäniksen kanssa. Hai-kani rupesi tekemään pesää ja pelkäsin että ei kai ne ole voineet verkon läpi sentään tehdä mitään. No pelko oli aiheeton, ilmeisemmin hormoonit hyrräsi vain.

Jännitystä elämäämme kuin naapureidenkin elämään Hai-kani toi. Se nimittäin pääsi karkuun ulkohäkistään ja sitä oli tavattoman vaikeata saada kiinni. Se kävi syömässä naapurin kasvimaalta salaatit, jotka jouduin maksamaan. Lopulta lainasin tuttavaltani kalahaavin missä oli pitkä varsi, sillä saimme Hai-kanin kiinni. Se oli hieman villiintynyt vapaudestaan ja oli kovin ärripurri kun sisälle sen toin.

En tiedä minkä ikäinen Hai-kani oli meille tullessa mutta sen reilun kahden vuoden aikana jonka se meillä kirmaili niin oli ainakin onnellinen.