Papukaijat

Erään harrastajan tarina!

Avomieheni on pikkupojasta asti tahtonut eläimiä, muttei saanut. Joten hän kantoi kaikki vastaan tulleet loukkaantuneet eläimet kotiin, kielloista huolimatta ja hoiti lempeästi niitä. Joskus ei hyväkään hoito auttanut vaan kuolema tuli ja korjasi, toisinaan hoidettavat ihan kuin palkitsivat pienen hoitajansa ja tervehtyivät, oli siinä pienellä pojalla sulattelemista.

Kun hän muutti omaan asuntoon, siitä alkoi lintuharrastus joka on jatkunut jo toistakymmentä vuotta ja jatkuu edelleen.
Vaikka välillä tulikin takapakkia lintujen sairastettua ja huonoimmissa tapauksissa kuolema korjasi. Niin sitkeästi lintuharrastus jatkuu ja olen minäkin innostuneesti touhuissa mukana. 
Kun tätä tarinaa aloin kirjoittamaan, niin itse olen vasta tutustunut n.pari vuotta sitten lintuihin. Joten tarina kertoo avomiehen monivuotisesta harrastuksesta lintuihin.

Kauluskaijat      

Hänen ensimmäinen lintunsa oli Raakku, Intian kaulanauhapapukaija (kauluskaija-psittacula krameri), ostettu eläinkaupasta noin 2-vuoden ikäisenä. Mutta Raakulle piti saada seuraa ja erilaiset mielenkiintoiset lajit kiehtoi myös.
Hinta politiikka määräsi ikävä kyllä, ja näin uusi asukki neitokakadu tuli talouteen(nymphicus hollandicus) helmiäiskuosinen nuorineiti.  

Mutta Raakkupa ei tykästynytkään uuteen tulokkaaseen. Raakulle hommattiin oman lajin edustaja puolisoksi Rolle (psittacula krameri). Aikansa oltua ja eleltyä yhteiselämää, alkoi Rollen ja Raakun perheen lisäys, kaipuu / vietti toiminto toimia ja pariskunnalle laitettiin pesäpönttö.

Heillä oli kaverina punarosella koiras (platycercus elegans) ja adelaidenrosella naaras ( platycercus adelaide). Rosellat myytiin Ahvenanmaalle, Lilla Holmaan.

Raakulla ja Rollella meni harjoittelussa noin vuoden päivät ennen kuin tuloksia alkoi näkyä. Tammikuun lopulla se iloinen perhe tapahtuma sitten tapahtui ja perhe kasvoi 5 poikasella. Poikaset tietenkin nimettiin asian mukaisin menoin, Tipi oli ainoa lutino ja Tommy, Jerry, Liinu ja yksi jonka nimeä ei muista enää (joka myytiin yksityiselle) olivat väritykseltään vanhempiensa näköisiä. Toisella kertaa tuli 2 poikasta, Tiinu ja Leenu, jotka olivat myös väritykseltään vanhempiensa näköisiä.

Yhteiselo kaulanauhoilla jatkui onnellisesti, kunnes eräänä kevät kesän päivänä 3 poikasta ja Rolle-isukki lähti karkuteille. Ulkotarhaan oli tullut talven jälkeen halkeama, ilmeisesti roudan tekosia. Rolle-isukki jäi sille matkalle, voi vain kuvitella mitä kaverille on tapahtunut. Onneksi kuitenkin poikaset saatiin houkuteltua takaisin.

Noin 4 vuotta oli kulunut rauhaisissa merkeissä, kunnes sattui ikävä tapahtuma, Raakku-äiteelle ja tyttärille oli tullut kinaa pesäpöntöstä.
Raakku menehtyi tämän tappelun tiimellyksessä ja tapahtuman jälkeen poistettiin pesäpöntöt.

Tipi, Tommy, Jerry, Liinu, Tiinu ja Leenu annettiin Liedon Zoolandiaan, mutta heistäkään ei ole siellä enää kovin montaa elossa. Vaihdossa saimme kultaposki pariskunnan, jotka eivät tulleet muun parven kanssa toimeen.

Kultaposki amatsonit  

Ramona ja Ressu ( amazona amazonica) ovat vanhimmat linnut meillä. Ressu on vanhempi Ramonaa n. 10v. Olemme yrittäneet pesäpöntön laittoa, mutta Ramona on niin tiukka tyttö. Ressu parkaa saa sellaisen löylytyksen Ramonalta, että siinä on oksat pois. Ressu on ollut lattialla pyörryksissä useasti kun Ramona on pöllyttänyt liian kiihkeästi. Ramona on otettu jäähylle heidän yhteishäkistä silloin ja elämä on asettunut uomiinsa sen jälkeen taas.

Heillä on 21 neliön ulkoilutarha, jossa saavat lennellä keväästä pitkälle syksyyn asti ovat vielä lumen tuloon saakka ulkosalla

Neitokakadut     

Helmiäiskuosiselle nuorelle neidille otettiin oman lajinsa edustaja. Hurmaava lutino herra, 5 vuoden kokemuksella herra hurmasi nuoren neidin oitis. Perheen lisäystä oli odotettavissa, ensimmäisellä kerralla tuli 7 poikasta ja ne myytiin yksityiselle. Toisella kertaa tuli vain 2 poikasta, tyttö (neitokainen) ja poika (nuori urho) ja ne jäivät kotiin.

Neitokainen oli väritykseltään yhtä pirtsakka kuin isänsä eli lutino ja nuori urho oli saanut äitinsä kuosin eli helmiäisvärityksen. Näille nuorille hommattiin Ruotsista puolisot.

Ihastuttavalle neitokaiselle (harlekiinin värinen) iloluonteinen herra(lutino), joka tilanteessa kuin tilanteessa lauleskeli. Helmiäiskuosiselle nuorelle urholle kelpasi huomaamaton typy, joka oli täysin harmaa väriltään. Ja he elivät jonkin aikaa onnellista lintujen elämää. 

Kunnes sattui kertakaikkisen ikävästi, neitokainen sai astma kohtauksen ja mitään ei ollut tehtävissä. Suremaan jäi puoliso (iloluonteinen herra, lutino) ja hetkeen ei iloista laulun viserrystä kuulunut. 

Mutta elämä jatkuu siitäkin huolimatta vaikka se välillä koettelee kovasti! Kun on huonoa tuuria yhdessä lajissa, niin tulee mieli kokeilla toista lajia.

Undulaatit         

Ja näin ollen tuli Ahvenanmaalta 30 undulaatin (melopsittacusundulatus) poikasta. Siinä sitä oli sirkutusta ja väriloistoa! Mutta sekös olisi riittänyt, eihän toki vaan, 7 kpl tuli lisää kun sukulaisen tuttava oli kyllästynyt omiinsa. Näistä seitsemästä, jotka olivat aikuisia, otettiin pariskunta erikseen pesintä puuhaan. Ja tämä pariskunta jäi poikasten kanssa kun loput myytiin puolen vuoden päästä eläinkauppoihin.

Kuulostaa bisnes meiningiltä, mutta jostain oli rahaa saatava kuittaamaan eläinlääkäri kulunkeja. 

Suunnitelmissa oli oman eläinkaupan perustamisesta. Mutta se kariutui, kun yhtiökumppani missasi jutun.

Loistokaija         

Kun elämä oli rauhoittunut uomiinsa niin johan sitä rupesi taas tekemään mieli jotain uutta lajia. Ja näin ollen pienen etsinnän jälkeen löytyi kohtuuhintainen uusi jäsen perheeseen.

Yksinäinen barra band parakiitti (loistokaija polytelis swainsonii)herra, jolle ei ollut löytynyt kumppania. Tämä yksilö oli syntyperältään Ruotsista ja erittäin kauniin värinen.

Herra Pand kotiutui hyvin ja elämä jatkoi kulkuaan n. pari vuotta rauhallisesti. Mutta tokihan sitä linnullakin hormoonit rupeavat jylläämään, jossain vaiheessa ja näin Herra Pand iski silmänsä nymffi naaraaseen. Kosiskelua kesti jonkin aikaa, mutta kun vasta kaikua ei tullut niin Herra Pand rupesi ahdistelemaan tosissaan nymffiä. Joten hänet oli poistettava yhteishäkistä ja tämähän ei ollut tiettävästikään Herra Pandin mieleen.

Herra Pandia pidettiin vapaana, kun ei voinut laittaa muiden joukkoon. Mielessä kävi myyminenkin. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että Herra Pand myytiin yksityiselle henkilölle. Ja omantunnon tuskat olivat kovat kun ikävä asia kantautui korviin, että Herra Pand oli kuollut.

Kun Herra Pandin järkytyksestä selvittiin tuli hyvä tilaisuus tuttavan kautta saada Ruotsista aratti pariskunta(negrosin aratti-pyrrhura melanura) edullisesti. Aikaa ei ollut kauaa harkita, vaikka pieni pelko mielessä kävikin kuoleman tapauksista johtuen.

Uskaltaisinko ostaa uusia?!
Mieli myllersi ja avomieheni teki uskaliaan päätöksen, hän osti pariskunnan. Ne olivat noin 5-vuotiaita. Aratit kotiutuivat hyvin ja sopeutuivat muiden joukkoon erinomaisesti. Jopa oma aloitteisesti tekivät 2 munaa, ilman pesitystä. Eräänä aamuna oli mukava huomata munat papereiden päällä häkinlattialla. Toisesta munasta syntyi viehkeä tytär.

Aratit ovat kovia komentamaan muita häkissä olevia. Kavereina heillä on 2 undulaattia (melopsittacus undulatus) Olga ja Julle (Julle kuoli yllättäen ilman mitään syytä), 4 kpl neitokakaduja (nymphicus hollandicus) tarinassa kerrottu hurmaava herra eli isukki ja hänen puoliso ‘mamma', ja heidän poika sekä puoliso huomaamaton typy ja heidän vävynsä iloluonteinen herra.

Kesäisin he käyvät nauttimassa ulkoilmaa 21 neliön kokoisessa ulkohäkissä, heillä oli täysin vapaa pääsy sisään ja ulos, miten halusivat. Aratit, Olga, iloluonteinen herra, huomaamaton typy, helmiäiskuosinen mamma ja lutino isukki, muuttivat Sauvoon. Lutino isä kuoli 2005 talvella, iloluonteinen herrakin sai perheen lisäystä ja olimme katsomassa niitä. Erittäin hellyttäviä rääpäleitä (huom. Kirjoittajan kommentti) ne olikin kun kurkkasimme pesään.

Joikuarat

Arat ovat kiehtoneet aina, varsinkin lajinsa isommat papukaijat. Mutta hintansa takia meillä on vain pienempiä lajinsa edustajia.

Hyvä ystävä myös papukaija harrastaja tiesi, että Hämeenlinnassa olisi edullinen Joikuara. Ja näin meille muutti Hönö (Ara Severa), se oli täysin käsikesy. Sillä oli todella paha nokka ongelma, nokka oli ylipitkä ja meni ristiin. Vuoden päivät Hönö oli ainoa oman lajinsa edustaja perheessä, mutta hän oli ominut puolisokseen mieheni. Ja hän suunnitteli kaveria Hönölle.

 Jeppe ( Ara Severa) ostettiin eläinkaupasta joka oli tuotu ulkomailta. Mutta suunnitelma ei oikein toiminut, nimittäin Hönö ei tykännyt Jepestä ollenkaan. Siinä vuosi vierähti ennen kuin he suvaitsivat toisiaan ja ylipäätään sietivät olla samassa huoneessa. Heidän yhteiselon taival kun alkoi sujua, niin ongelmia ilmeni. Jepellä huomattiin tasapaino ongelmia. Siitä alkoi tuskaisen pitkä taival - käynnit eläinlääkärillä. Jepen vaivaa ihmeteltiin ja kummasteltiin, syytä vain ei löytynyt - tänä päivänäkään ei ole syytä löytynyt ja edelleen Jepellä on tasapaino ongelmia ja se ei lennä ollenkaan.

Jeppe kun tutkittiin hartaasti ja lääkittiin välillä. Niin mieheni ehdotti eläinlääkärille, että jos tutkittaisiin Hönökin. Miehet pohtivat yhdessä jos Hönö on taudinkantaja kun sillä ei ollut oireita ollenkaan. Ja näin Hönökin tutkittiin ja lääkittiin. Molemmat linnut olivat tarkkailtavina eläinlääkärin hoteissa. Villissä mielikuvituksessakaan ei tullut mieleen etteikö molemmat linnut palaisi kotiin. Eläinlääkäri soitti seuraavana päivänä ja ilmoitti traagisen uutisen, Hönö oli kuollut. Hieman oli puulla päähän lyöty olotila puhelun jälkeen. Hönö lähti jatko tutkimuksiin ja Jeppe tuli yksin kotiin. Nykyään Jepellä on Kaisu kaverina.

Jakot

Kaisu ja Japi (Psittacus erithacus) ovat meidän jakot eli harmaa papukaijat.
Kaisu ostettiin Nurmijärveltä yksityiseltä, lehti-ilmoituksen perusteella. Itse asiassa kävimme vain katsomassa sitä ja mieheni kun näki sen niin ostettavahan se oli. Kaisu on ainoa lintu joka puhuu, meidän koko lintu pesueesta.

Japi on myös yksityiseltä, sillä oli ja on huuto ongelma. Se kiljui suoraan sanoen kuin pistetty sika, kun sitä kävimme katsomassa. Silloiset omistajat olivat aivan väsyneitä tähän ongelmalliseen tilanteeseen. He eivät halunneet viedä Japia piikille, mutta halukkaita ottajia ongelma huutajalle ei ollut. Ja näin se sitten tuli meille, nykyään Japi on rauhoittunut kovasti. Miehelläni on suunnitelmana, että laittaisi Japin ja Kaisun samaan häkkiin, he kun seurustelevat verkkojen läpi ja välillä on kovaakin kosiskelua meneillä.

Japilla sekä Kaisulla ja Jepellä on 5,5 neliön häkit molemmilla sekä ulkoilu mahdollisuus kesäisin.