Koirien elämänkaari! 

Harrastin teini-ikäisenä reki-koira urheilua, siltä tiimoilta ostin aikuisen Siperian huskyn.  Nova ei ollut mikään intohimoinen reki-koira,mutta kyllä me monet kilpailut kilpailtiin siitä huolimatta. Sain pitää Novaa hoidossa naapurin Lumirinteen- kennelissä, korvasin koirani olon sillä että juoksutin muita koiria sekä siivoilin tarhoja.

NOVA  naaras (s.1981, kuollut)

Siperian Husky Nova oli ensimmäinen koirani jonka hankin itsenäisesti. Nova oli väritykseltään musta valkoinen, siltä puuttui toinen torahammas kun sitä oli potkaistu päähän - sen johdosta se vihasi pitkiä miehiä, joilla oli parta tai tummat vaatteet tai haisi alkoholilta.

Puuttuvan hampaan takia sitä ei voinut näyttelyihin viedä, muutaman kerran toki käytiin epävirallisissa näyttelyissä. Nova oli puolitoistavuotias kun ostin sen eräästä kennelistä. Harrastin teininä rekikoira urheilua ja ajoimme kilpaa huskeilla. Toki kilpailuissa näki muitakin koirarotuja.  Nova kuoli vanhuuteen 15-vuotiaana.

SORBAS    uros (s.1988,kuollut)                          

- Sorbas oli ajokoiran ja saksanpaimenkoiran sekoitus, toinen koirani. Sorbas oli opiskelukaverini koiran vahinkolapsi. Nova oli tosi mustasukkainen minusta, kun Sorbas tuli meille pienenä hän näykkäsi ensimmäisenä kaveria, että mitäs tänne tulet. Opiskelukaverini toi Sorbaksen meille, Sorbas oli voinut autossa pahoin ja oli aivan oksennuksen peitossa. Mutta kyllä heistä kaverit tuli kun Sorbas hieman kasvoi. Sorbakselta leikattiin miehuus, jottei tule Novan kanssa vahinko pentuja. Sorbas tuli vanhemmiten ärripurriksi ja kun jouduimme muuttamaan keskustaan maaseudun rauhasta, lenkkeily oli aika mahdotonta sen kanssa.

Vaikka kokeilin kuonopannat ja kaikki niistä ei ollut apua, joten tulin siihen tulokseen että miksi kiusata koiraa kun ikääkin oli jo 10-v. Joten päätin käyttää koiran viimeisellä piikillä. Sorbaksen kauhun paikka oli aina uusi vuosi, vaikka eläinlääkäri käski antamaan rauhoittavaa sille kun paukkuu pahiten, sen kanssa oli valvottava ja pidettävä kiinni siitä ettei se olisi mennyt ikkunasta läpi.

DONNA    naaras (1997)             

- Donna on Norjan Harmaan ja Suomen pystykorvan cocktail. Donna oli varsinainen remupelle tullessaan meille. Ei mitään tapoja, vaikka oli jo puolivuotias. Mutta se johtui traumaattisesta lapsuudesta.
Eräs ystäväni tuttava otti kaksi pentua samasta pentueesta vaikka olin neuvonut, ettei ottaisi. Hän ei jaksanut kiinnostua niistä, vaan lapset hoitivat jos jaksoivat. Koirat teljettiin n. 8 neliön huoneeseen, ne tekivät hätänsä lattialle, ne saivat ruokaa jos joku muisti antaa. Silloin harvoin kun ne pääsivät pois huoneesta, niin heitä kuritettiin kun ei ollut minkäänlaisia tapoja. Joskus ne pääsivät karkuteille, ja silloin näin ensimmäisen kerran Donnan.

Ystäväni jutteli minulle, että enkö voisi ottaa molempia koiria. Nova oli jonkin aikaa sitten kuollut ja hän vetosi siihen. Lupasin mennä katsomaan koiria, ja olin järkyttynyt suoraan sanoen. Siltä istumalta otin Donnan itselleni. Mutta toista pentua en ottanut koska katsoin, että se oli niin arka, jotta työtä olisi ollut liikaa. Kun sitä katsoi päin niin se päästi jo hätäpissat alleen.

Donnassakin oli työ sarkaa kerta kaikkiaan. Siinä on mennyt useampi pari hanskoja ja kenkiä. Mutta se oli jännä juttu kun Tuutikki tuli niin Donnakin rauhoittui. Ei pelännyt yksin jäämistä enää. Nykyään vanha neiti on jo arvokkaasti harmaantunut, ja käyttäytyy sen mukaisesti.

 RIINA & PAMI  naaraita (kuolleet molemmat)

- Avomiehelläni on ollut ennen kuin minä astuin kuvaan niin Saksanpaimenkoira Riina . Luonteeltaan se oli vilkas, valpas ja hyvä talonvahti, nirso se oli syömään. Riina nukkui pois 13-vuotiaana. Kaverina sillä oli Labradorinnoutaja Pami. Joka oli aika usein hoidossa silloin ja myös Donnan aikana. Pami oli erittäin perso kaikelle ruualle, kerran se kävi syömässä naapurin tekemän maksalaatikon joka oli ulkona jäähtymässä. Pami oli luonteeltaan aika tohelo/hössö, mutta erittäin kiltti. Pami oli kuollessaan 11-vuotias, lonkat oli kehnossa kunnossa ja sille tuli paha kohtutulehdus - märkäkohtu.