Kissat  HoitokissatAnnikki naaras (s.2001) Annikki on ujonpuoleinen neiti, aika varauksellinen. Mutta kova pitämään pojat ojennuksessa. Väritykseltään harmaa ja vaaleita raitoja. Mansikki uros (s.2002) Mansikki on erittäin sosiaalinen luonteeltaan, korvaa täysin Annikin ujouden. Väritykseltään keltainen, kuin "Karvinen". - Meille tullessa he eivät olleet koiran kanssa olleet samassa tilassa ja hieman jännitimmekin miten se sujuu - mutta hyvin on menny. Meidän poikien kanssa alkavat tulemaan juttuun, alussa hieman piti ärhennellä. 
OMAT KISSAT NÖKÖ naaras (s.1982, kuollut) - Ensimmäinen kissani teini-iässä oli Nökö nimeltään, väritykseltään harmaa valkoinen. Nimensä se sai siitä, kun ensi kerran näin sen ja se nökötti vain paikallaan kun muut telmisivät keskenään. Kissanpentu oli venkeä kaveri, kun menin katsomaan naapuriin pentuja ja näin tämän suloisen karvakasan, joka oli hieman muista erillään. Se kosketti minua suloisella nököttämisellään, laitoin Nökön takin sisään ja lähdin kotio. Äitini ei ollut mitenkään ihastunut kissanpentuun jonka toin. Siitä sain kuulla aika kauan, ja varsinkin jos Nökö oli leikkinyt äidin lankarullilla ja sekoittanut ne. Opetin sen syömään perattuja silakoita. Kun olin opiskelemassa niin äitini kirosi minut, kun olin opettanut kissalle tuollaisia tapoja. Nökö nukkui kanssani, se käpertyi tyynylleni ihan pääni viereen kuin turvaa hakien. Nökö oli alle vuoden ikäinen kun se kiipesi puuhun aika korkealle, ei nyt ihan latvaan asti. Se naukui siellä surkeasti ja sanoin isälleni, jotta hakee pois kissan. Isäni tokaisi jos se on sinne päässyt, niin kyllä se sieltä poiskin pääsee. Joo o – kyllä se pääsi, mutta todennäköisesti pöllö oli käynyt pelästyttämässä sen ja se tippui alas. Koska aamulla menin kiiruulla katsomaan, onko kissa puussa ja maassa se naukui surkeasti. Kannoin kissan hellästi vanhempieni sänkyyn ja vihaisena isälleni menin raivoamaan, että nyt lähdetään eläinlääkäriin. Onneksi ei pahempaa ollut sattunut kuin kylkiluu murtunut eikä ollut puhkaissut keuhkoja. Kissa tervehtyi siitä kyllä ihan hyvin. Nökö kun sai kulkea vapaana ulkosalla, siihen tuli kirppuja ja jouduin pesemään sen. Tiettävästi kissat eivät pidä vedestä, ei ainakaan Nökö pitänyt. Kukaan ei suostunut auttamaan minua tässä pesuoperaatiossa, eläinlääkäri oli antanut kirpun poistoainetta, joka sekoitettiin suureen määrään veteen ja kissa piti kastaa sinne. Minulla oli saavissa tämä sekoitus, olin pukeutunut nahkatakkiin ja paksuihin hanskoihin. Kissan sain houkuteltua suihkutilaan, mutta sille tuli paniikki, kun huomasi ja tajusi mitä nyt tapahtuu. Hanskat ja takki ei ollut liioittelua, vaan ne olivat hyvin tarpeelliset. Ikävä kyllä Nökön vei mennessään joku metsän eläin. HEMULI naaras (s.1995, k.2005) Hemuli-kissa oli maatalon kissanpentu, väritykseltään koko harmaa paitsi leuan alla valkoinen läntti - ilman valkoista se olisi mennyt venäjän sinisestä. Maatalon kissoja ei päästetty sisälle taloon, mutta navetassa heitä ruokittiin. Talon lapset palluttivat kissanpentuja päivittäin, jotta ne tottuivat ihmisiin. Hemuli oli luonteeltaan hieman ujo, johtuiko vanhempien geeneistä ja olosuhteista pentu aikaan. Oman porukan kesken, tuttavallisesti Hemppa oli hyvin kiltti ja huomaamaton kissa. Menimme eläinlääkäriin, että Hemuli olisi leikattu, mutta eläinlääkäri totesi sen olevan raskaana. Joten pennut tuli ensin ja sitten leikattiin. Se sai kaksi tyttöpentua. Valkoisen tytön ristimme Lumipalloksi, sillä oli jännästi toinen silmä sininen. Myöhemmin ilmenikin, että sininen silmä oli sokea. Ja toisen tytön nimesimme Tiikeriksi, kun sillä meni jännät vauhtiraidat kyljissä. Pennut sain sijoitettua tuttava perheisiin, joissa tiesin heidän saavan hyvän kodin. Vieraita jos meille tuli niin Hemulia ei kyllä näkynyt, siinä se ujous tuli esille. Joskus jos olin reissussa ja naapuri tuli ruokkimaan Hemulia, hän tuumasi että onko koko kissaa olemassakaan kun sitä ei näe.
Hemuli ikävä kyllä kuoli sokeritaudin myrkytystilaan, sitä hoidettiin astmana. Myrkytystila huomattiin liian myöhään, että asialle olisi voinut jotain tehdä. Kyllä Hemuli oli viikon tiputuksessa lääkäriasemalla ja sitten he soittivat minulle, että olisi tehtävä ratkaisu, joka oli todella vaikea tehdä, mutta pakollinen. Ja sitä itkun määrää, siitä ei tahtonut loppua tulla. Hemuli oli 10-v. kuollessaan. KULKURI naaras (s.1992, kuollut) - Eräänä syksyn kirpeänä päivänä huomasin musta valkoisen, hieman aran kissan kuljeksimassa meidän talon nurkissa. Kissa vaikutti kovin nälkäiseltä ja hieman riutuneelta, joten annoin sille ruokaa. Koskea kissa ei antanut itseensä, pälyili epäluuloisena minua. Koiria se ei pelännyt koska ne olivat tarhassa. Nimeksi annoin sille Kulkuri tietämättäni, että kissa oli naaras. Noin kuukauden sinnikkään yrityksen jälkeen sain kissan houkuteltua sisälle ja huomasin, että se on raskaana ja ilmeisimmin aika viimeisillään. Se valitsi yläkerran komeron nurkan, mihin poikaset teki. Pentuja tuli kaksi, poika ja tyttöä. Molemmat pennut oli musta valkoisia niin kuin emäkin. Pennut sain sijoitettua uusiin koteihin ja emon vein leikattavaksi, jottei uusia vahinko pentuja sattuisi tulemaan. Muutaman viikon kuluttua leikkauksesta Kulkuri hävisi. Rupesin ihmettelemään kun ei sitä näkynyt illalla, kun nukkumaan mentiin ja seuraavana päivänä etsisin ja huutelin kissaa, mutta ei vain näkynyt. Tein ilmoitukset kauppojen seinille ja eräs naapurin pappa kertoi, että maitoauto oli ajanut jonkun kissan päälle jokin aika sitten. Oitis menin katsomaan kyseistä paikkaa, josta Kulkuri löytyi kuolleena, otin kissan ja hautasin sen omalle pihalle. - Olin maatalouslomittajana ja maataloissahan on paljon kissoja, joten tätä kautta tuli seuraava kissa meidän perheeseen. TUUTIKKI uros (s.2001) - Tuutikki tuli meille eräänä heinäkuun kuumana päivänä, Donna koiran ja Hemulin kaveriksi. Tyttäreni koulukaverin kissa oli saanut pentuja. Olihan tyttäreni puhunut toisen kissan ottamisesta jo useasti ja olin sanonut, että jos tulee punainen "Karvinen" (sarjakuva) värinen kissa niin sitten otetaan. Ja näin sanoessani ajattelin, ettei meille kovin pian tule toista kissaa, mutta toisin kävi. Tuutikki ei ole ihan punainen vaan enemmänkin toffeen värinen. Luonteeltaan se on hyvin sosiaalinen ja erittäin kulinaristi ruoan suhteen. Sen suurinta herkkua ovat jogurttirusinat. Tuutikilla on synnynnäinen selkävika, selkärangan yksi nikama on niin ikään linjasta pois sekä häntä on mutkalla. Se ei ole häirinnyt sen elämää, kun oppi pienenä ensin tasapainoilemaan. Kissahan käyttää häntää hypyissä/loikissa tasaamaan menoansa. Pienenä sille sattui ikävä tapaus juuri tämän vammansa takia. Tyttärelläni oli parvisänky ja Tupsu (tuttavalliseti) oli taiteillut päivän aikana jotain ja ilmeisesti tippunut alas. Kun tulin töistä kotiin, niin kissa huusi tuskissaan eteisen lattialla. Siltä istumalta lähdin sen kanssa eläinlääkäriin, silloin en tiennyt tästä selkävammasta vielä. Eläinlääkäri kuvasi kissan ja totesi tämän vamman synnynnäiseksi, mitään ei siis ollut tehtävissä sen suhteen. Eläinlääkäri oli tuttu, joka kävi maataloissa joissa olin töissä ollut. Joten hän sanoi suoraan minulle, että lopetetaan kissa - olin pöyristynyt hänen ehdotuksestaan. Vaadin hoitoa kissalle, en suostunut lopettamaan sitä. Ja tänä päivänä kissa voi hyvin.  NIPSU uros (s.2003) - Hemulin kuollessa tyttäreni ja avopuolisoni rupesivat puhumaan toisen kissan hankkimisesta. Olin täysin tyrmistynyt, kuinka he voivat ehdottaa sellaista.
Mutta jonkin aikaa ajateltua asiaa, totesin että kyllä kai Tuutikille kaveri otetaan. Soitin yhdelle tutulle maanviljelijälle, jolla tiesin olevan kissanpentuja. Sydän oli tietenkin menetetty kun sellaisia palleroita meni katsomaan.
Ja näin meille tuli Nipsu, väritykseltään se on harmaa raidallinen ja valkoista tassuissa ja naamassa. Nipsu on hieman arkaluonteinen, mutta kun saa tutustua itse vieraisiin niin asia on ok. Lapsia se pelkää todella paljon. Nipsu oli täysin järkyttynyt vastaanotostaan kun hänet meille tuotiin. Tuutikki sähisi ja oli sellainen karvapallo, etten tiennyt sen osaavan edes sellaista. Mutta hyväksyminen tapahtui muutaman viikon sisällä. Toisinaan käydään ulkoilemassa valjaissa. Onhan heillä toki ulkoiluhäkki, johon pääsevät milloin vaan. Meillä on kissoille rakennettu kiipeilyseinä sekä kiipeilytorni jossa on kaksi tasoa jossa voi köllötellä ja katsella maisemia. Sisäkissoina heillä on ulkoiluhäkki johon heillä on vapaa pääsy milloin vain. Talvella pakkasrajana on -10 astetta, jos on kylmenpää silloin suljen luukun. Kesäisin he ovat puutarha hommissa kanssani, valjaissa toki ja ovatkin kovia pyydystämään sisiliskoja. Näin syksyllä käymme pellolla kävelemässä ennenkuin ne kynnetään. |
