Tenerife, Puerto del Cruz jossa olimme 12.-19.12.2003.
Majoitumme Valle Luz hotelliin, hotelli oli rannan tuntumassa Playa Jardin.Rannalla oli karumpikin puoli joka oli hyvin kivikkoista, siellä näkyi uhkarohkeita surffaajia ainoastaan.

Sää oli suotuisa, lämpötilat verrattavissa Suomen normikesän lämpötiloihin.
Käveltyä tuli paljon ja Heidikin jaksoi kummasti kävellä kauppakujilla kun poikkesimme aina välillä kauppoihin. Pienet basaarit ja kaupat odottivat rahaisia turisteja ostamaan tuliaisia. Mekin ostimme mm. lahjaksi pyyhkeitä, koriste esineitä ja n. 25-30 cm pitkiä sikareita. Iltaisin kauppakujilla oli katutaiteilijoita paljon, ne seisoivat tai istuivat asennossa kuin vahanuket. Illalla mentiin monesti taksilla kaupungille syömään ja käveltiin takaisin kauppojen kautta. Taksit maksoivat muutaman euron ainoastaan, vaikka taksikuskit osasivat huonosti englantia, niin karttaa näyttämällä aina perille päästiin.

Mieheni ihastui palmuihin yli kaiken. Vaikka hieman hassulta tuntui kun jouluvaloja oli palmuissa, mutta illan hämyssä jouluvalot pääsivät oikeuksiin ja oikein komeita olivatkin.

Tapamme mukaan kävimme eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Loro Park eli papukaijapuisto oli todella siisti paikka, siellä oli erilaisia esityksiä. Papukaijojen lentonäytös oli sisätilassa. Lintuja oli valtaisa skaala häkeissä, itse tykästyin isoihin aroihin jotka vastasivat ”Hola” tervehdyksiin. Valkoiset tiikerit olivat mahtavan näköisiä, harmittelin, ettei ollut silloin digikameraa tai vielä paremmin videokameraa.
Loro Parkin sisään menoväylän nurmi osuudella oli komeat pensaat, jotka oli leikattu norsujen muotoon.

Kasvitieteellinen puutarha sijaitsi La Ora Tovan laaksossa. Kasvillisuus oli hyvin hoidettua ja kukat kukkivat komeasti. Köynnökset olivat muureilla komeita ja muhkeita.

El Guanche Bananera eli banaanipuisto, menimme paikallisella bussilla ja hyvin osattiin jäädä oikeassa kohdassa pois. Sisäänpääsylippuun kuului banaanilikööriä lasilliset ja lapsille Kanarian banaania. Lähtiessä sai vielä papukaija kukan. Rakastuin mahtaviin joulutähtipensaisiin, korkeutta oli parhaimmillaan 1.50 cm.

Kävimme myös kansainvälisellä retkellä, Pargue Las Aguilas eli haukkapuisto. Siellä oli papukaija-, valkopääkotka-, korppikotka lennätyksiä, ilman mitään rajoitettuja tiloja. Valkopääkotkatkin saattoi lähteä puntikselle ja ohjaajilla oli vain pillit sekä lihan pala kädessä ja hämmästyttävää kyllä linnut tulivat takaisin.
Nurmialueilla käyskenteli vapaana flamingoja, riikinkukkoja ja haikaroita. Lapset sai papukaija häkissä nektariini mukin käteen ja papukaijat tulivat juomaan mukista. Siellä oli mm. harvinainen marakattilaji, niiden häkkiin pääsi tutustumaan kuinka sosiaalisia ne olivat. Minä nimesin ne ”Tossavaisiksi” koska ne näyttivät Peppi Pitkätossun marakatilta jonka nimi oli Tossavainen. Hätkähtävin tapaus sattui kun olimme katsomassa leijona pariskuntaa, heidät näki muuten todella hyvin kun he olivat paksun lasiseinän takana. Kun jatkoimme matkaa kiemurtelevalla polulla, niin kuului mieletön leijonan karjahdus, kyllä siinä säikähti. Polun reunassa oli valtavan kokoinen kivi ja sen taakse oli piilotettu kaiutin.