Surua

Torstai 25.2.2010 - mie ite

"Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vaik'on sydän,silmät täynnä kyyneleitä."

 

Poissa on rakas koiramme, Donna tyttönen.

12,5 vuotinen taipalemme on ohi, sairautesi oli edennyt niin pitkälle ettei eläinlääkärikään asialle mitään voinut.

Yllättäen n. reilu kk sitten tulit minua vastaan väsyneesti.
 Ihmettelin että mikäs Donnalla on?
Mieheni sanoi lenkillä käyneensä ja Donna oli jotain syönyt sielä.

Seuraavana päivänä, aamulla ei ruoka maittanut, aamulenkille ei jaksanut lähteä.  Eläinlääkärille tilasin ajan ja kaikki mahdolliset kokeet otettiin, toivoa ei annettu kauheasti.
Maksa-arvot oli niin pilvissä ettei kone edes näyttänyt, myrkkyseula ei näyttänyt positiivistä.
Donna sai antibioottikuurin ja viikon päästä käytiin uudestaan verikokeissa, maksa-arvot olivat edelleen yhtä korkeat.

Maksasairauden erikoisruokaa, Hillsiä aloimme antamaan, mutta Donna ei suostunut sitä syömään. Houkuttelin ja maanittelin, laitoin herkkuja sekaan ja lopulta ruoka vaihdettiin Royal Canin erikoisruokaan, sitä suostui hieman paremmin syömään.

Donna sai vielä toisen antibioottikuurin sekä kortisonia, lääkkeiden aikana se joi vettä monta kymmentä litraa. Kun lääkkeet loppuivat niin loppui se mahdoton veden juontikin.
Donna tuntui pirteältä olosuhteisiin nähden, mutta sitten alkoi vatsa turvota. Se kuulma kuuluu maksasairauteen, vatsa on täynnä nestettä. Varasin uuden ajan eläinlääkäriin ja tämä reissu oli sitten viimeinen jolle matkalle Donna jäi.

Kevät kun koittaa hautaamme Donnan uurnan, hän omalle tähystys paikalle.